Liikenne kansantaloudessa

Liikenteellä tarkoitetaan tavaroiden, henkilöiden ja tietojen siirtämistä paikasta toiseen. Lisäksi liikenteeseen luetaan myös kuljetustoimintaa välittömästi palvelevat toimialat, kuten korjaamo- ja huoltoasematoiminta, autokauppa, matkatoimistot, posti- ja teletoiminta, satama- ja ahtaustoiminta, huolinta sekä liikenneväylien rakentaminen ja kunnossapito.

Liikenne on palveluelinkeino

Henkilö- ja tavaraliikenteen järjestelmät liittyvät vuorovaikutteisesti moneen muuhun yhteiskunnan järjestelmään. Liikenne on tuotannon välitön tai välillinen panos, varallisuutta muodostava tekijä. Kansantaloudellisessa tarkastelussa tuotantotoiminta jaetaan tavallisesti kolmeen osaan: alkutuotantoon, jalostuselinkeinoihin ja palveluelinkeinoihin. Liikenne kuuluu viimeksi mainittuun. Liikennesuoritteita tuottavat ammattimaiseen liikennesektoriin kuuluvien ja suorittamistaan kuljetuksista maksua perivien kuljetusyritysten lisäksi myös esimerkiksi kaupan ja teollisuuden yritykset sekä kotitaloudet omilla liikennevälineillään. Tällaisesta tuotantorakenteesta johtuen liikenteen osuuden määrittäminen kansantaloudellisissa tarkasteluissa on erityisen hankalaa. Kansantulolaskelmissa liikenteeseen luetaan vain ammattimainen liikenne sekä muu korvausta vastaan tapahtuva liikennettä palveleva toiminta. Tarkastelun ulkopuolelle jää mm. yksityiseksi liikenteeksi laskettava kuljetustoiminta, jossa kaupan, teollisuuden, rakennusalan ja muiden alojen yritykset omalla kalustollaan huolehtivat omista kuljetuksistaan. Yksityisten kuljetusten merkitystä kuvaa se, että yli puolet Suomen kuorma- ja pakettiautokannasta on yksityisessä liikenteessä.

Tärkeimpien tuotantosektorien - alkutuotanto, jalostus, palvelut - keskinäinen suhde on muuttunut viimeisten 30 vuoden aikana ratkaisevasti. Suomi on muuttunut maatalousyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi, ja siksi myös liikenteelliset tarpeet ovat muuttuneet. Alueelliset erot ovat kuitenkin merkittäviä. Liikenteen ja viestinnän osuus bruttokansantuotteesta on noin 10 prosenttia, mutta liikenteen merkityksen mittaaminen pelkällä bruttokansantuotteella ei anna kokonaiskuvaa tilanteesta, koska liikenne on pikemminkin muun tuotantotoiminnan edellytys kuin itsenäisiä lopputuotteita synnyttävä tuotantosektori. Tilastollisesti liikenteen osuus työllisestä työvoimasta on kahdeksan prosenttia. Kun otetaan huomioon myös yksityinen kuljetustoiminta ja muu liikennettä välittömästi palveleva toiminta, liikenteen osuus työvoimasta on 12-13 prosenttia, mikä vastaa yli 300 000 työntekijää. Valtion budjetissa liikennesektorin osuus on noin 12 prosenttia sekä meno- että tulopuolella. Teollisuuden kustannuksista kuljetukset muodostavat toiseksi suurimman kustannuserän työvoiman jälkeen; teollisuus maksaa yli 2/3 tavaraliikenteen kustannuksista.

Maantieteellisen sijainnin vaikutus liikenteeseen

Suomi on eurooppalaisittain tarkastellen suuri ja harvaanasuttu maa. Suomen teollisuustoiminta on jakautunut lähes koko maan alueelle. Kuljetus- ja liikennevirrat ovat pääosin pieniä ja etäisyydet pitkiä.

Suomen maantieteellisen aseman vuoksi kuljetusten merkitys ulkomaankaupassa on huomattava. Yksityisistä kulutusmenoista liikenteen osuus on noin viidennes. Maantieteelliset seikat, kuten Suomen sijainti Euroopan reuna-alueella, liittyvät pysyvästi kuljetusten toimintaympäristöön ja muuttuvat vain hitaasti. Suomalaisten tuotteiden kilpailukyvyn lisärasituksena ovat kuljetusetäisyys, aikaviive ja kustannuksia lisäävät ilmasto-olosuhteet. Suomi on Keski-Eurooppaan verrattuna hyvin harvaanasuttu. Ulkomaankaupan laajuudesta huolimatta Suomen talous on pitkään ollut melko suljettu. Yhteiskunta on asettanut tavoitteeksi ihmisten hyvinvoinnin edistämisen ja edellytysten luomisen sen perustana olevalle tuotantotoiminnalle koko valtakunnan alueella. Tämä onkin merkinnyt huomattavaa panostustarvetta liikenteeseen ja kuljetuksiin. Toisaalta on voitu käyttää Suomen erikoisolosuhteisiin soveltuvia ratkaisuja. Kuljetuskustannukset ovat teollisuudelle muihin kustannuksiin verrattavia kustannuksia, sillä tuote on valmis vasta sillin, kun se on asiakkaalla. Suomen kaltaiselta pieneltä maalta kilpailussa menestyminen edellyttää jatkuvaa tehokkuuden lisäämistä sekä sisäisissä että ulkomaan kauppaa, erityisesti vientiä, palvelevissa kuljetuksissa.

Suomessa logistiikkakustannusten osuus yritysten liikevaihdosta on keskimäärin 11 prosenttia, kun se Keski-Euroopassa on 4-8,5 prosenttia. Ero johtuu paitsi maantieteellisistä olosuhteista myös Suomen teollisuuden alhaisesta jalostusasteesta. Kotimaan kuljetussuorite pinta-alaan suhteutettuna on Suomessa Euroopan unionin pienin, 0,1 milj. tkm/km2. Suurin on Belgiassa, 0,1 milj. tkm/km2. Kotimaan kuljetussuorite asukaslukuun suhteutettuna on 1,9-kertainen EU:n keskiarvoon verrattuna.