Liikenteen kehitys Suomessa

Luontaistalouden aikana ihmiset tekivät itse lähes kaiken, mitä he tarvitsivat. Pitkiä kuljetuksia tehtiin varsin vähän, ja ainoita kuljetusmahdollisuuksia olivat rekikuljetukset talvella ja vesikuljetukset kesällä. Kaukokuljetuksina kuljetettiin vain välttämättömyyshyödykkeitä ja arvotavaroita. Vähitellen siirryttiin vaihdantatalouteen, tavaroiden teollinen tuotanto alkoi ja markkinat kasvoivat. Samalla kasvoivat kuljetusmatkat ja alettiin tarvita kehittyneempiä kuljetusmahdollisuuksia.

Vesiliikenne

Suomen merenkulku oli purjelaivakaudella jo 1500-luvulta alkaen merkittävää. Kotimaista kauppalaivastoa oli kuitenkin vielä vähän. Laivanvarustuksesta ja -rakennuksesta tuli rannikkoseutujen tuottoisa elinkeino tapulikaupunkioikeuksien myöntämisen myötä 1600-1700-luvulla. Sisävesille laivoja alettiin rakentaa vasta 1800-luvun alkupuolella. Suomen ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen rakennettiin vuonna 1883 Saimaalle, missä se hinasi lankuilla lastattuja lotjia. Säännöllinen laivaliikenne Turun ja Tukholman välillä alkoi vuonna 1837. Sisävesikuljetukset ovat aina olleet merkittäviä Suomen teollisuudelle. Suomeen luotiin 1800-luvulla laaja vesistöjä yhdistävä kanavaverkko, jonka keskeinen osa oli vuonna 1867 valmistunut Saimaan kanava. 1800-luvun lopulla aloitettiin useiden satamien rakentaminen. Samoihin aikoihin alkoivat uittokuljetukset metsäteollisuuden nopean kehittymisen myötä. Tiet ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa kasvaen vähitellen pienistä poluista kärryteiksi ja myöhemmin autoteiksi.

Tieliikenne

Tieliikenne oli Suomessa 1800-luvun alkupuolella heikoista tieoloista huolimatta suhteellisen vilkasta varsinkin talviaikaan, jolloin harvaa maantieverkkoa täydensivät vesistöjen jäillä kulkeneet talvitiet. Sisämaasta kuljetettiin hevosilla rannikkokaupunkeihin parruja, lankkuja, mastopuita, tervaa ja muita maaseudun tuotteita. Vuosisadan lopulla sisämaan kehittyvä teollisuus ja kauppa joutuivat varsinkin talviaikaan toimimaan hevoskuljetusten varassa. Ensimmäiset autot tulivat Suomeen vuoden 1900 tienoilla.

Ajoneuvoliikenne

Kuorma-autokanta alkoi kasvaa voimakkaasti vasta vuonna 1922 alkaneella talouselämän nousukaudella. 1920-luvun lopulla tulivat käyttöön ensimmäiset puoliperävaunut lähinnä tukkien kuljetuksiin. Linja-autoliikenteen reittiverkosto kasvoi 1920-luvulla koko maan kattavaksi. Tieverkon rakentaminen toteutettiin pääosin 1950-1960-luvulla. Vasta tällöin autosta tuli merkittävä kuljetusvaihtoehto tuotanto- ja aluerakenteen muutosten ja ajoneuvotekniikan kehityksen murtaessa rautatieliikenteen ylivoiman.

Rautatieliikenne

Suomen ensimmäinen rautatieyhteys Helsingistä Hämeenlinnaan avattiin liikenteelle vuonna 1862. Rautatieyhteys Pietariin valmistui vuonna 1870. Rataverkon suunnitelmallinen laajentaminen käynnistyi vuoden 1877 jälkeen, jolloin rautatieliikenteessä alkoi erittäin nopea kasvun kausi. Vuosisadan vaihteessa vesiliikenteellä oli vielä hallitseva asema, mutta rautatieliikenne lisäsi jatkuvasti osuuttaan nousten pian suurimmaksi kulkumuodoksi. Rataverkko saavutti pääpiirteissään nykyisen alueellisen kattavuutensa 1930-luvun loppuun mennessä. Rautatieliikenne säilytti valta-asemansa 1950-luvun alkupuolelle saakka. Rautatieliikennettä harjoitettiin Valtionrautateiden lisäksi myös kymmenillä yksityisradoilla, joista tosin vain pieni osa oli avattuna yleiselle liikenteelle. Autokuljetusten joustavuus ja halpuus tekivät yksityis- ja teollisuusradat pääosin tarpeettomiksi 1950-luvun loppuun mennessä.

Lentoliikenne

Lentoliikenne alkoi Suomessa 1920-luvulla. Aero Oy aloitti reittiliikenteen vuonna 1924 välillä Helsinki-Tallinna. Lentoasema sijaitsi Katajanokalla, ja kone oli talvella varustettu suksilla, kesällä kellukkeilla. Ensimmäinen lentokenttä valmistui Turun Artukaisiin vuonna 1935. Seuraavana vuonna avattiin Malmin lentokenttä Helsigin pohjoispuolelle ja Härmälän kenttä Tampereelle. Ensimmäiset siviilikäyttöiset suihkuturbiinikoneet otettiin käyttöön vuonna 1960.

Postitoiminta ja tietoliikenne

Postitoiminta alkoi Suomessa vuonna 1638. Ensimmäinen lennätinlinja otettiin käyttöön vuonna 1855 välillä Helsinki-Pietari ja ensimmäinen puhelin vuonna 1877 Helsingissä. Radiolähetykset aloitettiin vuonna 1923 ja televisiotoiminta vuonna 1955. Teleksiyhteys Tukholmasta Helsinkiin otettiin käyttöön vuonna 1945, ja datasiirto aloitettiin vuonna 1964 välillä Oulu-Helsinki.