Varastoista aiheutuvat kustannukset
Varastoista aiheutuvat kustannukset ovat yleensä yksi merkittävimmistä logististen kokonaiskustannusten osatekijöistä. Kustannukset muodostuvat monista erilaisista osatekijöistä ja ne riippuvat varastoitavien tuotteiden määrästä. Varastoinnin kustannukset ovat 20-55 % varastoon sidotun pääoman arvosta. Kustannukset voidaan jakaa neljään pääryhmään seuraavasti:
- pääomakustannukset
- vakuutusmaksut
- varastotilan kustannukset
- riskikustannukset
Varaston ylläpitäminen
Pääomakustannukset tai tarkemmin sanottuna sidotun pääoman korkokustannukset muodostavat yleensä merkittävimmän osan varastoinnin kokonaiskustannuksista. Varaston ylläpitäminen sitoo rahaa, joka voitaisiin käyttää vaihtoehtoisesti muihin investoihin. Varastoon sitoutuneen pääoman kustannuksena tulee pitää sitä korkotekijää, jonka mukaista tuottoa yritys voisi saada sijoittamalla rahan johonkin toiseen tarkoitukseen. Osa yrityksistä käyttää pääoman kustannuksena sitä korkoa, joka yrityksessä on asetettu uusien investointien tuottovaatimukseksi. Vaihtoehtoisesti investointiprojekti voidaan luokitella sen sisältämän riskin mukaan. Esimerkiksi sijoitus täysin uuteen tuotteeseen, mitä voidaan pitää riskitasoltaan hyvin korkeana, vaatii suurempaa tuottoa kuin suhteellisen riskittömältä varastoinvestoinnilta.
Arvottamismenetelmät
Valmistavat yritykset käyttävät yleensä jotain seuraavista kolmesta varaston arvottamismenetelmistä:
- First in, first out (FIFO)
- Ensimmäisenä hankittu varasto myydään ensimmäisenä. FIFO-menetelmässä käytetään varastosta otettujen tuotteiden kustannuksena niiden hankintahintoja, jolloin jäljellejäävä varasto arvotetaan lähelle varaston ajankohtaista uudelleenhankintahintaa.
- Last in, first out (LIFO)
- Varastoitavien tuotteiden käyttö tai myynti aloitetaan niistä tuotteista, jotka saapuivat varastoon viimeisenä. Tämä menetelmä yhdistää viimeisimmät varaston hankintakustannukset varaston käyttöön. Nousevien kustannusten aikajaksoina LIFO-menetelmän käytön seurauksena ovat alhaisemmaksi arvotettu varasto, korkeammat kustannukset myytyjen tuotteiden osalta ja siten pienemmät voitot verrattuna FIFO-menetelmään. Jos kustannukset laskevat, tilanne on päinvastainen.
- Keskimääräiset kustannukset
- Tämä menetelmä voi perustua liikkuvaan keskiarvoon, jolloin jokaisen uuden hankintaerän kustannukset lisätään jäljellä olevan varaston hankintakustannuksiin uuden keskihinnan saamiseksi. Toinen vaihtoehto on tavalliseen keskiarvoon perustuva menetelmä, jossa alkuvaraston ja kaikkien hankintojen kustannusten summa jaetaan varastoitavien tuoteyksiköiden lukumäärällä.
Varastotoista aiheutuvia kustannuksia määritettäessä on epäoleellista, mitä yo. arvottamis-menetelmää yritys käyttää. Varastoinnin kustannuksia varten tarvittava varaston arvo saadaan yksinkertaisesti kertomalla jokaisen varastoitavan tuotteen lukumäärä vastaavilla valmistuksessa ja kuljetuksessa syntyvillä kustannuksilla. Varastoon sitoutuvan pääoman määrää ei siis lasketa vaihtamalla arvottamismenetelmää, vaan vähentämällä varastoitavien tuotteiden lukumäärää tai karsimalla niiden valmistuksesta ja kuljettamisesta aiheutuvia kustannuksia.
Vakuutusmaksut
Vakuutusmaksut eivät suoranaisesti riipu varastoitavien tuotteiden lukumäärästä, koska vakuutus otetaan yleensä kattamaan tietyn tuotteisiin sisältyvän arvon määritellyn ajanjakson aikana. Yritykset tarkastavat kuitenkin vakuutusehtojaan säännöllisesti odotettujen varastoarvojen muutosten mukaan, jolloin varastoarvojen muutokset vaikuttavat epäsuorasti vakuutusmaksuihin. Vakuutusmaksut riippuvat korvausarvon lisäksi myös varastorakennuksissa käytetyistä materiaaleista, rakennusten iästä ja palon- ja varkaudentorjuntalaitteista.
Varastotilat
Varastotilasta aiheutuvat kustannukset voidaan käsitellä neljän perustyypin mukaisesti: tuotantolaitosten varastot, yleiset varastot, sopimusvarastot ja yksityiset varastot.
Tuotantolaitosten yhteydessä sijaitsevien varastojen kustannukset ovat yleensä kiinteitä.
Yleiset varastot veloittavat palveluistaan sekä varastoon toimitettujen ja sieltä jaeltujen tuotteiden lukumäärän (käsittelykustannukset) että varastossa säilytettävien tuotteiden lukumäärän (varastointikustannukset) perusteella. Useimmissa tapauksissa käsittelykustannukset märitetään tuotaessa tuotteita varastoon ja varastointikustannukset määräytyvät jaksottaisesti esim. kerran kuukaudessa.
Sekä pitkäaikaisin sopimuksin vuokratuissa varastoissa että yksityisissä varastoissa kiinteät kustannukset muodostavat huomattavasti suurimman osan varastoinnin kokonaiskustannuksista. Sopimusvarastoa käytettäessä vuokrattavan varastotilan koon perustana on sopimusajanjakson aikana vaadittu maksimivarastotila. Varastosta veloitettava vuokra ei vaihtele päivittäin varastotason mukaan, vaikkakin se voi muuttua kuukausittain tai vuosittain vuokrasopimusta uusittaessa.
Varastoinnin riskikustannukset
Varastoinnin riskikustannukset vaihtelevat yrityksittäin, mutta ne sisältävät yleensä: vanhenemisesta, vahingoista, hävikistä ja uudelleensijoittamisesta aiheutuvat kustannukset.
Vanhenemiskustannus aiheutuu siitä, kun tuote täytyy myydä tai hävittää kannattamattomasti, koska sitä ei voida myydä normaalilla hinnalla. Vanhenemiskustannus on tuotteen hankintahinnan ja jäännösarvon ero, tai tuotteen alkuperäisen myyntihinnan ja alennetun myyntihinnan välinen ero, mikäli hintaa on jouduttu laskemaan myynnin mahdollistamiseksi.
Vahinkokustannuksista tulisi sisällyttää varastoista aiheutuviin kustannuksiin ainoastaan se osa, joka vaihtelee varastotason muutosten seurauksena. Näin ollen esim. kuljetusten aikana tapahtuneet vahingot tulee jättää tämän ulkopuolelle, koska ne perustuvat tuotteiden läpimenoon eivätkä varastotasoon. Vahinkokustannukset määritellään usein tuotevahingoista aiheutuviksi nettokustannuksiksi valitusten ja mahdollisten niitä koskevien korvausten jälkeen.
Varastohävikki
Varastohävikki saattaa aiheutua esim. varkauksista, huonosta varastotietojen ylläpidosta sekä väärien tuotteiden toimittamisesta asiakkaille. Hävikin suuruus kasvaa yleensä varastoitavien tuotteiden lukumäärän mukaan, mutta monissa yrityksissä varastojen lukumäärä on niihin vielä enemmän vaikuttava tekijä.
Uudelleensijoittamiskustannukset
Uudelleensijoittamiskustannukset aiheutuvat siitä, kun tuotteita joudutaan siirtämaan varastosta toiseen vanhentumisilmiön estämiseksi. Tuotteen menekki saattaa vaihdella huomattavasti maantieteellisen markkina-alueen mukaan. Tällöin saattaa olla kannattavaa ylimääräiset kuljetuskustannuksetkin huomioiden kuljettaa jollakin alueella huonosti myyvä tuote uuteen varastoon, mikäli toisella alueella on riittävästi kysyntää ja mikäli tuotteen arvo sen alkuperäisellä alueella on laskussa. Uudelleensijoituksesta aiheutuvat kustannukset ovat seurausta liian suuresta varastosta, joten ne tulee ottaa huomioon varastoissa aiheutuvissa kustannuksissa.
